Löysin aika mielenkiintoisen videon tanssimisesta. Siitä, miten tanssiminen saa olla hieman outoa, siitä, miten tanssiessa voi unohtaa aivan kaiken ja vain mennä, toteuttaa itseään aivan miten ikinä haluaa.
Olen tanssinut käytännössä koko ikäni, ja vaikka nyt onkin takana jo aika pitkä tauko, tuntuu siltä, etten ole oikeastaan ikinä lopettanut. En ainakaan pääni sisällä. Jotenkin siitä on tullut niin valtavan suuri osa itseäni, ettei sitä voi vain jättää taakse yhdessä hetkessä ja sanoa, ettei tanssi enää.
Välillä säännöllisiä treenejä, uusien koreografioiden tekemistä, liikkeen luomista ja ihmisiä tulee aivan valtava ikävä. Silloin ehkä huomaa sen aukon, minkä tanssimisen jättäminen Joensuuhun teki. En oikeastaan ole tanssinut Helsinkiin muuttoni jälkeen, en edes pienessä yksiössäni, ja välillä mietin, että miksi en. Jotenkin se on tuntunut kuitenkin hieman vaikealta. En oikeastaan tiedä miksi, sillä välillä huomaa, että etenkin mieli kaipaa sitä liikettä, musiikkia ja vapautta.
Tanssimisessa aina parasta on ollut sen vapaus, liike (eikä pelkästään liike itsessään, vaan myös kaikki siihen liittyvä) ja kuinka siinä voi ilmaista itseään. Vaikka koreografiat olikin useimmiten valmiiksi tehty, ne kuitenkin lopulta muodostuivat eri persoonien ja koko ryhmän näköisiksi. Rakastin myös sitä, ettei oman liikkumisen tarvinnut olla kaunista. Se saattoi olla outoa, kummallista ja ehkä jopa jollakin tavalla sopimatonta, mutta ei se haitannut. Päinvastoin. Oli lupa tehdä aivan mitä ikinä itse halusi.
I found quite interesting video about dancing. How dancing can be a bit weird, how you can forget everything while dancing and just go and create what ever you want.
Olen tanssinut käytännössä koko ikäni, ja vaikka nyt onkin takana jo aika pitkä tauko, tuntuu siltä, etten ole oikeastaan ikinä lopettanut. En ainakaan pääni sisällä. Jotenkin siitä on tullut niin valtavan suuri osa itseäni, ettei sitä voi vain jättää taakse yhdessä hetkessä ja sanoa, ettei tanssi enää.
Välillä säännöllisiä treenejä, uusien koreografioiden tekemistä, liikkeen luomista ja ihmisiä tulee aivan valtava ikävä. Silloin ehkä huomaa sen aukon, minkä tanssimisen jättäminen Joensuuhun teki. En oikeastaan ole tanssinut Helsinkiin muuttoni jälkeen, en edes pienessä yksiössäni, ja välillä mietin, että miksi en. Jotenkin se on tuntunut kuitenkin hieman vaikealta. En oikeastaan tiedä miksi, sillä välillä huomaa, että etenkin mieli kaipaa sitä liikettä, musiikkia ja vapautta.
Tanssimisessa aina parasta on ollut sen vapaus, liike (eikä pelkästään liike itsessään, vaan myös kaikki siihen liittyvä) ja kuinka siinä voi ilmaista itseään. Vaikka koreografiat olikin useimmiten valmiiksi tehty, ne kuitenkin lopulta muodostuivat eri persoonien ja koko ryhmän näköisiksi. Rakastin myös sitä, ettei oman liikkumisen tarvinnut olla kaunista. Se saattoi olla outoa, kummallista ja ehkä jopa jollakin tavalla sopimatonta, mutta ei se haitannut. Päinvastoin. Oli lupa tehdä aivan mitä ikinä itse halusi.
I found quite interesting video about dancing. How dancing can be a bit weird, how you can forget everything while dancing and just go and create what ever you want.
