Some kind of inspiration

Pictures from here

Olen inspiroitunut hämärtyvistä illoista, joissa on jo aavistus syksystä, kirjoista, vaaleista huoneista, isoista hatuista, löysistä farkuista ja terveyskengistä. Lontoosta, kaupungeista ja ylisuurista takeista. Ja kaikesta, mikä viittaa syksyyn, sillä minä elän jo ainakin melkein syksyssä.

Inspired by dusky evenings which reminds me of autumn, books, light rooms, big hats, loose fit jeans and healt shoes. Inspired by London, cities and over size coats. And inspired by everything which reminds me of autumn because I almost live in autumn already. 

Warm water and long summer evening

Koko sunnuntain minä vietin kavereiden kanssa mökillä ja sanomattakin varmaan selvää, että meillä oli hauskaa. Juteltiin, kuunneltiin hyvää musiikkia, käytiin kolmesti uimassa ja oltiin kuin pahaiset pikkukakarat, saunottiin (sauna jouduttiin sytyttämään ainakin kolmesti uudestaan, koska se ei olisi halunnut syttyä) ja syötiin hieman raakoja makkaroita, koska eihän me jaksettu odottaa niiden paistumista kokonaan. Ja naurettiin. Voi kuinka hauskaa minulla olikaan pitkästä aikaa mökkeillä, sillä edellisestä kerrasta on jo monta vuotta, aivan liian monta. Oli mukavaa kulkea kamera kädessä ja olla kuin pieni lapsi ja vain nauttia kesästä ja toivoa, ettei se loppuisi koskaan. Ettei loma loppuisi koskaan. Sinä iltana minulla oli aivan mielettömän onnellinen olo ja on oikeastaan vieläkin. Ainoa haittapuoli vain on se, että tämä on viimeinen kokonainen lomaviikko. Voitteko käsittää!

A little bit lace

hat Bik Bok | top Bik Bok | shorts from England | shoes Vagabond | shades Cubus | watch Urban Outfitters

Alkukesän helteiden aikaan otettuja kuvia. Jalassa viime vuonna Englannista ostetut sortsit, jotka ovat nyt jo melkein liian pienet, mutta tuolloin minä sulloin ne vielä jalkaani ja hyvät olivat. Toppikin taitaa olla viime vuodelta, mutta pitänyt olen ehkä kaksi kertaa.

Tällä hetkellä tuntuu, että on hirveästi tekemistä, vaikkei sitä nyt hirveästi olekaan. Seuraava viikko on viimeinen viikko töissä ja samalla viimeinen kokonainen ennen koulun alkua. Huomenna, tai kohta oikeastaan voi sanoa jo, että tänään mennään kaverin mökille pitämään hauskaa ja minun ensimmäinen muuttolaatikkokin on jo pakattu. Hurjaa! Ja minun tekisi aivan hurjasti mieli lähteä matkustamaan. Nyt heti!

EDIT// Pienenä vinkkinä kaikille, jotka tykkäävät shoppailla netissä, alla olevasta linkistä löytyy alekoodi Zalandolle. Hauskaa shoppailua kaikille!
Zalando alekoodi

Thoughts on photography

Viimepäivinä olen paljon miettinyt valokuvausta ja sitä, mitä se itselleni merkitsee. Koska en ole mikään maailman mahtavin valokuvaaja, en tule antamaan mitään vinkkejä parempiin kuviin, vaan kerron vain, mikä siinä itseäni kiehtoo ja mikä on minulle tärkeää.

Kovin pitkäänhän minä en valokuvausta ole varsinaisesti harrastanut, mutta aina se on minua kiinnostanut. Nyt tämän viimeisen vuoden aikana siitä on kuitenkin tullut valtavan tärkeää minulle, enkä edes osaa varsinaista syytä selittää. On vain niin kiehtovaa saada pysäytettyä joku tärkeä hetki kuvaan ja se säilyy siinä ikuisesti.

Kun katselin vuoden takaisia kuviani Englannista, huomasin, että suurin osa kuvista oli aivan täysin pelkkiä pikaräpsyjä aivan mistä sattui. Vaikka kaikki kuvat olivatkin aivan mielettömän kehnon laatuisia, oli niissä silti jotakin, tarinaa ja muistoja.  Vielä silloin vuosi sitten kuitenkin ajattelin, että se kuvan laatu on kaiken avain. Se parantaa hieman kehnosta kohteesta otetun kuvan, antaa siihen tunnelmaa ja vaikka mitä muuta, enkä silloin oikein osannut arvostaa niitä pikaräpsyjäni. Nyt vuoden jälkeen olen kuitenkin huomannut, ettei se laatukaan välttämättä siitä kuvasta täydellistä tee. Vasta aivan äskettäin tajusin, että tunnelman siihen kuvaan tekee se itse kuvauskohde. Onhan se tietenkin isossa osassa se kuvan laatu, mutta ne tulevat mielestäni kuitenkin vasta itse sen kohteen ja tarinan jälkeen. Mielestäni on aivan mielettömän tärkeää, että kuvan taustalla on jotakin. Jotakin, mikä tekee siitä kuvasta tärkeän. Oma haaveeni ja tavoitteeni olisi saada ihania spontaaneja ja tärkeistä hetkistä olevia kuvia taltioitua sellaisina kuin ne juuri ovat. Aitoja tunteita ja fiiliksiä. Ja tämän voin oikeasti sanoa olevan vaikeaa. Ainakin itselleni.

Totta kai haluan tulla myös teknisesti lahjakkaaksi valokuvaajaksi, sillä ihailen valtavasti niitä ihmisiä, jotka saavat tallennettua kuviinsa hienoja valoja ja värejä ja kuvat ovat vielä kaiken kukkuraksi todella tarkkoja. Mutta ennen kaikkea minä haluan ikuistaa pieniä, mutta myös niin suuria ja tärkeitä hetkiä elämästäni.

Some infinities are bigger than other infinities

Perjantaina minä luin lehdestä kissakahvilasta Lontoossa. Aivan mielettömän suloinen idea! Paljon kissoja kahvilassa joita voi silitellä ja juoda samalla vaikka teetä. Miksi ihmeessä Suomessa ei ole tuollaisia? Perjantaina oli myös viimeinen ratsastustuntini pienellä, tutulla ja turvallisella tallilla, jonne en enää muuton takia pääse ratsastamaan. Toivottavasti vielä joskus kuitenkin.

Sunnuntaina meidän pellolla istui oranssi kissavieras, jolla oli valkoinen rinta. Minä olisin halunnut hilata peittoni ikkunan viereen ja katsoa, kun se vain istui hiljaa ja kuunteli. Suloinen pieni pallo.

Ja eilen minä ostin lähes kaikki loputkin lukion kirjat ja uuteen kotiin kannettiin iso pahvilaatikollinen astioita. Tuntuu vain niin absurdilta, etten oikein osaa edes kertoa. Ehkä te, jotka olette aiemmin muuttaneet, ymmärrätte. Ja illalla minä ja Sanna käytiin katsomassa The Fault in Our Stars ja voi miten minä rakastin sitä! Koska minä en juurikaan itkenyt kirjaa lukiessani, olin melkein huolissani, etten itkisi nytkään. Sillä kliseistä kyllä, kauniin surullisissa rakkaustarinoissa oikeastaan kuuluu itkeä. No, täytyy sanoa, että arvioni meni pieleen. Itkin enemmän kuin missään muussa elokuvassa. Mutta minä myös nauroin. Aika harvinainen yhdistelmä, vai kuinka? Ja kaikki te, jotka etten meinanneet mennä katsomaan sitä, teidän täytyy. Teidän täytyy mennä ja kokea se itse.

Throw back to England

Tasan vuosi sitten minä olin jossakin Lontoon suunnalla, oli aivan hurjan kylmä, mutta minä rakastin sitä kaupunkia siitä huolimatta aivan hurjasti. Olin siis yhdessä Sannan kanssa EF:n kielimatkalla Brightonissa, joka oli jotain niin unohtumatonta. Kaikkialla oli niin paljon uutta, ihana isäntäperhe, brittiaksentti ja Churchill Square, joka tuli sen kahden viikon aikana melkein enemmän kuin tutuksi. Ja Starbucks tietenkin, koska kunnon white girl ei jätä siellä käymättä tilaisuuden sattuessa.

EDIT// Vinkkinä kaikille, jotka tykkäävät matkustaa, alla olevasta linkistä löytyy melko halpoja äkkilähtöjä. Kannattaa käydä katsomassa.

Äkkilähdöt

Little strawberry picnic

shirt & skirt Urban Outfitters | shoes Vagabond | shades from Ilosaarirock | watch Urban Outfitters | rings Bik Bok

Jossakin festaroinnin välissä, sunnuntaiaamuna, tai oikeastaan päivällä, minä ja Sanna käytiin torilta mansikoita ja syötiin ne puistossa puun alla. Hiukset oli sotkunutturalla ja jalkoihin painui kuvat nurmikosta. Puhuttiin valokuvaamisesta ja Sannan aivan ihanasta uudesta filmikamerasta, jonka takia minäkin rupesin ajattelemaan, että minunkin on saatava kuvani jonnekkin muuallekin, kuin tänne blogiin. Jonnekkin konkreettisesti näkyville. Täytynee ehkä kehitellä jotakin. Oli ihanan lämmintä ja mukavaa vain istua ja olla, syödä mansikoita ja katsoa, kuinka ihmisiä vaelsi hiljalleen kohti rokkialuetta. Niitä elämän pieniä iloja. Haha!

Ilosaarirock 2014 part. 2

Kuvia toiselta päivältä, eli sunnuntailta, joka oli vähintäänkin yhtä mahtava ja paahtavan kuuma kuin lauantai. Kamerana on toiminut kaikkien kuvien otossa Olympus PEN mini E-PM2  ja objektiivina kameran mukana tullut M. Zuiko digital 14-42mm.

Part. 1

Ilosaarirock 2014 part. 1

Viikonloppuna vietettiin sitä ainutta festaria tai tapahtumaa yleensäkään, joka härättää koko Joensuun henkiin yhdeksi kokonaiseksi viikonlopuksi. Ilosaarirock, joka ei oikeasti edes ole Ilosaaressa (sellainen paikka on siis oikeasti olemassa täällä Joensuussa) keräsi monta monituista tuhatta vierasta ja tänä vuonna minäkin lukeuduin niihin. (Vain kylläkin siitä syystä, että perjantaina olin tehnyt kuusi tuntia töitä vapaaehtoisena festareiden eteen.) Ja voi että meillä oli hauskaa! Läträttiin aurinkovoiteella, kuljettiin sormet mansikassa, hymy korvissa ja syötiin epäterveellisesti. Nostettiin kädet ilmaan ja tanssittiin (jos sitä nyt tanssimiseksi voi sanoa) hyvien biisien tahtiin, kärvennyttiin auringossa, juotiin monta pulloa vettä ja nautittiin kesästä. Ja alkoholi tuoksui makealta ja tupakansavua pöllähti kasvoille edellä kulkevan tupakasta ja korvat soivat hieman vielä illallakin, koska ne korvatulpat oli tietenkin jääneet hankkimatta. Rakastin sitä kaikkea, koko ajan vain enemmän! Ihmisten naurua ja puhetta, kesäfiilistä ja korkealla porottavaa aurinkoa!

Aluksi ajattelin ettei festarointi ole ihan minun juttuni, mutta kyllä se oli! Vaikka ihmisiä oli kuin merenä kaikkialla ja oli pökerryttävän kuuma, minulla oli silti aivan mielettömän hauskaa, enkä mistään hinnasta olisi jättänyt menemättä. Sitä ihanaa fiilistä ei vain voita mikään!

Tähän postaukseen olen koonnut ensimmäiseltä päivältä eli lauantailta kuvia, joten näitä festarikuvia riittää vielä toisenkin postauksen verran ja hyvällä lykyllä myös videon.

It was a hot summer day and I was happy

Eilen minä söin ensimmäiset omasta penkistä kerätyt mansikat ja olin aika onnellinen. Oli niin lämmintä että olisi melkein tehnyt mieli lähteä uimaan ja minä odotan viikonloppua ja elämäni ensimmäisiä festareita. Illalla me katsottiin sarjaa, jossa Daniel Radcliffe näytteli ja minä en vain voinut olla ajattelematta sitä Harry Potterina. Kuulosti liikaa samalta. Ja tänään satoikin sitten vettä. Ei onneksi paljoa, mutta kuitenkin. Söin lisää mansikoita ja iltapalaksi meillä on vohveleita ja sitten katsotaan Harry Potter ja Kuoleman varjelukset. Nyt on kyllä aika ihanaa, kun on kesä.