Kummallista, miten omasta kotikaupungistaankin voi löytää jotakin uutta. Eilen pienellä shoppailukierroksella Sannan kanssa käveltiin aivan mielettömän suloisen pikkuputiikin ohi, jonka nimikin taisi olla Pikkuruinen putiikki. Kauppa oli ehkä sisustus- ja tilpehöörikaupan risteytys, mutta ihanaa tavaraa siellä kyllä oli. Kaikki oli jotenkin pastellin sävyistä ja muutama joulujuttukin siellä vielä oli, joista tulikin enemmän joulufiilis kuin mistään muusta. Kaupassa oli hyllyllinen enkeleitä, ihanan muotoisia kakkuvuokia ja tuo ovimatto löytyi aivan kaupan perältä. Jotenkin aika osuva varmaan moneenkin lapsiperheeseen. Mitään kaupasta ei tällä kertaa mukaan tarttunut, mutta tästä eteenpäin eksyn sinne varmaan moniakin kertoja.
Sannan kanssa kierreltiin hieman alennusmyyntejä, mutta tarkoituksena oli vain hakea miulle Cubuksesta yksi musta jakku, josta toivottavasti tulette näkemään kuvia hieman myöhemmin. Täytyy kyllä sanoa, etten mie tykkää yhtään aleshoppailusta. Ihmisiä on kaikkialla ja kaikki paikat on ihan pengottu ja vaatteet laitettu mitenkuten paikalleen. Joka vuosi niissä alennusmyynneissä tulee kuitenkin käytyä, sillä halvallahan sieltä saa hyviäkin vaatteita, jos vain sopiva sattuu kohdalle.
Aamusta asti oltiin eilen liikenteessä, eikä tarkoituksenamme ollut tulla pelkästään alennusmyyntejä penkomaan. Muutamme nimittäin Joensuuhun ensi syksynä, kun lukio alkaa, joten nyt ollaan tekemässä remonttia uudessa asunnossamme. Tai äiti ja isä sitä oikeastaan tekevät. Aamulla suuntasimme siis heti ensimmäisenä keittiötä suunnittelemaan ja ei voi muuta sanoa kuin, että hieno siitä on tulossa. En vain millään malttaisi odottaa kevättä, kun pääsee muuttamaan ihan oikeasti Joensuuhun. Koko ikänsä kun on asunut niin pienessä paikassa kuin Eno, tuntuu Joensuukin jo hurjan isolta.
